Nyt ei tunnu kovin mukavalta. Koko päivän varhaisesta aamusta lähtien olen siivonnut, leiponut ja laittanut huushollia. Vaikka inhoankin siivoamista yli kaiken, niin järjestin vierashuoneemme tiptop-kuntoon. Mies on huomauttanut kamojeni leviämisestä jo varmaan vuoden... Minulla meni aikaa ja energiaa. Sitten leivoin vieraita varten sen kakun. Ja siivosin keittiön. Ja järjestelin muutkin paikat. Vein roskat ja pyyhin pölyt. Pesin astiat ja vaatteet.

Mies tuli töistä ja kaikki alkoi mennä pieleen. Vieraat tulivat ja kaikki meni vielä enemmän pieleen. Ja kun vieraat lähtivät, menivät loputkin asiat pieleen.

Ehkä mulla oli liian isot odotukset, kun toivoin, että mies ilahtuisi mun siivousurakasta. Ja ehkä toivoin liikoja, että vieraat olisivat sanoneet tykkäävänsä kakusta ja pikkuleivistä. Ja ehkä sekin oli liikaa, että olisimme edes voineet vieraiden kanssa jutella tai tehdä jotain. Me vain lähinnä istuttiin ja tuijotettiin lautasia ja odoteltiin puolin ja toisin, että koska se lähdön hetki koittaa. Siis voiko katastrofaalisempaa iltaa ollakaan?!