Voi hyvänen aika, kuinka ihminen voikaan ahdistua pikku asioista... Meillä oli koulussa maanantaina erästä oppiainetta. Opettaja oli laatinut meille kysymyksiä ja kun sitten kävimme vastauksia läpi, niin eräs oppilas esitti väärän vastauksen ja opettaja hyväksyi sen oikeana ja jatkoi vielä asiasta muutakin. Minä en voinut korjata väärää vastausta suoraan tilanteessa, koska en muistanut itsekään oikeaa vastausta. Mutta etsin kotona koneelta oikean vastauksen ja laitoin sen sähköpostilla opettajalle. Tänään opettaja oli kommentoinut viestiäni ja tarkoittipa hän sitä tai ei, niin viesti oli todella tyly. Se oli tyyliin "tämä ei ole mitenkään olennainen asia" (eli älä sinä siellä nipota turhasta). Minun tuli todella paha mieli. En minä tarkoittanut olla ilkeä tai ikävä, enkä motkottaa turhasta. Minusta se oli ihan asiallinen huomautus ja kirjoitin viestinkin niin fiksusti kuin osasin, ettei siitä saa nalkuttavaa kuvaa. Ja vaikka nyt kuinka yritän kohauttaa olkapäitäni tyyliin "mitäpä tuosta" ja ajattella jotain muuta, niin ei onnistu. Asia vatkaantuu mielessä koko ajan. Ja vielä kun opettaja lupasi palata asiaan, niin se kuulosti jotenkin pahaenteiseltä. Mulla on ihan vaivaantunut olo, kun pitää tavata seuraavan kerran. Kiipeän varmaan seinille. En mä halua palata enää asiaan. Sanoin jo, mitä oli sanottavaa. Toivottavasti ei ainakaan palata koko luokan kuullen. Mulla on kohta nipottajan ja turhantärkiän maine. En mä sitä tarkoittanut. Kuulostaa varmaan ihan naurettavalta asialta stressaantua, mutta en voi itselleni mitään. Minä en koskaan haluaisi loukata ketään, enkä pahoittaa kenenkään mieltä. Ja sitten, jos joku on minulle ilkeä ja tiuskii ja pitää sanomisiani turhana urputtamisena, niin minun tulee äärettömän paha mieli. :(