...että huomenna taitaa jo olla arvonnan paikka!

On ollut oikein ihana ystävänpäivä! Mies toi mulle Lumikki-kortin, suklaata ja söpön pehmoavaimenperän. Sillä aikaa, kun käytiin tontilla, niin yks koulukaveri oli käynyt jättämässä oveen pussukan. Sieltä löytyi itse tehty kortti ja myöskin pehmoavaimenperä.

Sitten tuli tekstiviesti ystävältä, jonka kanssa on ollut puhetta nähdä viikonvaihteessa. Tällä samaisella ystävällä on helmikuun tehtävä, jonka hän siis sai meidän häissä 12kk leikistä. Ja hänpä kertoi, että hänen yllätyksensä on se, että hän haluaa viedä meidät syömään ja tarjota ruuat. Wau! Mitäpä siihen muuta osasin sanoa kuin että kiitoksia ihan hirmuisesti. Siis kun mehän tehtiin se leikki silleen, ettei kellekään tuu mitään kallista lystiä noista muistamisista, vaan jotain pientä, kuten kortin lähettäminen tai puhelinsoitto tai semmoinen. Ja paljon oli sovellusvaraa tyyliin, että saa itse keksiä pienen muistamisen tai yllärin. Mutta tämä kaveri päätti sitten tarjota meille lounaan. Olemme ihan otettuja miehen kanssa.

Nyt on kuitenkin mentävä uinailemaan, että jaksaa huomenna opiskella. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että minä en kerta kaikkiaan osannut tehdä kahta kotitehtävää. Kaverin kanssa viestiteltiin ja hän on kuulemma keksinyt ratkaisun ja lupasi neuvoa aamulla koululla.