Minusta tuli yllättäen muonituspäällikkö. Minusta, joka inhoan ruuanlaittoa, enkä edes osaa tehdä mitään kovin kummoista ruokaa.

Mies on irtisanonut työmiehet rakennukselta hupenevien rahavarojen vuoksi. Nyt hän painaa hommaa rakennuksella isänsä ja serkkumiehensä kanssa. Ja rakennusmiehethän tarvitsevat ruokaa..! Eilen mies tarjosi ruuat läheisessä ruokapaikassa, koska ah, tämä tuli niin äkkiä. Mutta tänään loihdin sitten kaikille kolmelle lounaan, joka oli valmiina pöydässä, kun ruokatunnin aika koitti. Sain ajalliseksi kaapissa olevista aineksista nakit ja muusin miehen isälle ja serkulle. Mies söi jauheliharisottoa, josta jäi sitten minullekin. Kaffit olivat pannussa valmiina myöskin, kun saivat pääruuan syötyä. Ja tätä riemua on nyt sitten luvassa kaikki tulevat viikonloput. Saapa nähdä, missä vaiheessa herrat kyllästyvät sangen yksipuolisiin pöperöihini. Tänään tuntuivat kovasti olevan tyytyväisiä. Kiitosten kanssa lähtivät takaisin rakennukselle ja mies suikkasi ihan suukonkin mulle, kun oli kuulemma niin hyvää ruokaa ja palvelua. No, pakko myöntää, että siitä tuli todella hyvä mieli! Ehkä musta sittenkin on ruuanlaittajaksi..!