Vielä huominen ja sitten on vapaapäivä! Yritän tässä psyykata itseäni jaksamaan töissä. Jalat kiljuu lepoa ja hartioita kivistää. Kurkkukin on tullut kipeäksi. Mutta jospa päivän kerrallaan..?!

Mun pitää suorittaa harjoittelun aikana kaksi näyttökoetta. Toinen on semmoinen ns. kertaluontoinen ja toinen on pidemmällä aikavälillä tapahtuvaa asiakaspalvelun seurantaa. Tänään keskusteltiin ohjaajan kanssa tuosta pidemmän aikavälin näytöstä ja laitettiin arviointilomakkeeseen merkintöjä. Ohjaaja ilmoitti oikeastaan jo etukäteen, että hän aikoo laittaa joka kohtaan K5. Ja niin hän sitten tekikin! Itse olin kriittisempi ja annoin H4 arvosanoja enemmistön ja sitten muutaman K5. Kunhan koululta ope tulee käymään, niin sitten yhdessä keskustellen päätetään loppuarvosana, joka kyllä uhkaavasti kallistuu K5:n puolelle. Olen ihan mykistynyt, kun minua niin kehutaan. Arvosanojen lisäksi sain sekä loistavaa kirjallista että suullista palautetta. Sovin kuulemma tälle alalle "kuin nenä päähän". Hassua kyllä, kukaan työtoveri ei ole koskaan sanonut noin sillä alalla, jolta minulle on jo tutkinto ja työkokemusta kertynyt... Kohta en tiedä, miten päin töissä olisin, kun mua niin arvostetaan ja kehutaan. En minä ole tämmöistä koskaan kokenut ja menen ihan hämilleni ylitsevuotavista kiitoksista.

Kun sitten kömmin jalat tohjona kotiin, niin arvatkaas, mitä postilaatikosta löytyi..? Orvokki oli lähettänyt minulle ihan hillittömän paksun kirjekuoren, joka oli täynnä leimakuvia. En osannut ollenkaan odottaa niin upeaa lähetystä! Orvokki kun toivoi saavansa multa servettejä vaihdossa ja kyllähän minä niitä hänelle lähetinkin, mutta eihän noista meidän lähetyksistä voi edes samana päivänä oikein puhua. Siis niitä leimakuvia tosiaan oli..! Tuhannet kiitokset Orvokille!