Voi valitusvirsi. Tämä postaus pitää sisällään pelkkää marmatusta.

Meillä oli se kirjanpidon loppukoe. Enkä muista ikinä nähneeni yhtä kammottavaa koetta! Minä laskin ja laskin, mutta tilit taulukossa eivät täsmänneet. Ja kun tilit lopulta täsmäsivät, niin tilinpäätösasiakirjan tilit eivät täsmänneet. Kello tikitti ja aika oli loppumassa. Silloin huomasin kardinaalivirheen - mulla oli kymppitonnin heitto tilinpäätöstaulukossa. Kauhialla hädällä kummasin kaiken ja kirjoitin uudestaan. Tilit meni tasan, mutta osa luvuista on kyllä ihan missä sattuu, eikä siellä, missä niiden kuuluisi olla.

Kun pääsin kokeesta, niin melkein pyörryin silkasta jännityksen laukeamisesta. Menin ulos ja nojasin kyykkyasennossa seinään. Silmistä valui vettä, rintaa puristi, mahaa nipisti ja päätä särki. Sain kuitenkin sen verran itseäni kokoon, että pystyin palaamaan sisälle. Loppupäivä meni kyllä ihan sumussa.

Ja sitten kotiin stressaamaan työkuvioista. Voi tuska. Kunpa tämä epätietoisuus päättyisi joskus! Kyllä mä senkin kestän, jos muuttaa pitää, mutta tätä odottamista mä en kestä. Yöunet kärsii ja verenpaine nousee.

Hilpeää mennä huomenna aloittelemaan harjoittelua. Just nyt tarvitsisin hermoloman!