Kylläpäs nyt satelee. Eilen vähän jyrähtelikin ja salamoi. Aika äkkiä se kuitenkin meni ohitse. Ei jääty ilman sähköä, eivätkä valot edes räpsyneet.

Mun tekis kovasti mieli taas paneutua askarteluun, mutta mä en ole vieläkään saanut ajalliseksi siivota tätä mun uuden kodin uutta työhuonetta. Paha askarrella, kun ei ole aavistustakaan, missä askartelukamat on. Uudet työpöydät mulla kyllä jo on paikoillaan - toinen tietokonepöytänä ja toinen askartelupöytänä. Mutta ne paperit ja nauhat ja niitit ja tarrat ja kaikki... En tosiaan tiedä, missä ne on. Joka päivä aina meinaan ja meinaan siivota. Sitten tulen koulupäivän jälkeen kotia ja...plääh, kaikki energia on mennyt. Läksyt on kuiteskin pakko tehdä ja kotityötkään ei ikuisuuksia odota. Joten askarteluharrastus on sitten se, joka on kärsinyt. Mutta kyllä mä tästä ryhdistäydyn. Olenhan luvannut jo aika moneen joulukalenteriin tehdä luukkuja.

Herttaiset oravaiset käy päivittäin syömässä meidän niille tarjoamia herkkuja. Kädestä en syötä, eikä ne kyllä uskalla tullakaan. Ihan tuohon kivelle tiputan vähän leivänmuruja, tms ja siitä ne sitten käy popsimassa. Kivaa katseltavaa! Pupuliinikin on pomppinut pari kertaa viikossa aina tuosta pihan poikki. Eläimiä on niin hauska katsella.