Minä sitten INHOAN siivoamista. Mutta joskus sitäkin vain on pakko tehdä. Asunto on näyttänyt sikolätiltä jo hyvän aikaa. Etenkin miestä asia rasittaa, mutta eipä hän ole itsekään asialle mitään tehnyt. Tänään mies on ollut koko päivän reissussa (on edelleenkin). Niinpä minä kutsuin äidin apuun ja yhdessä olemme tehneet suursiivouksen.

Ensin minä järjestelin vaatekaappini uuteen uskoon. Siellä oli kaikki myltättynä ja sekaisin, eikä minnekään mahtunut mitään. Nyt kaapissa on hyllyillä viikatut vaatteet ja roikkovaatekaappiinkin sain justiinsa tarpeeksi vaatetta sopimaan.

Seuraavaksi järjestin askartelukamani ja työpöytäni. Siinä kului aikaa ihan älyttömästi, mutta sainpas tehtyä.

Tämän jälkeen minä olen vielä...
-pessyt työpöytäni BioLuvililla - jotta tahrat lähtevät
-tehnyt itselleni liimausalustan, etten sotke liimaa pöydän pintaan
-heittänyt kaikki turhat paperit roskiin ja vienyt roskat ulos
-kerännyt säläkamat yhteen koriin
-tyhjentänyt kasseja ja pusseja
-vienyt tavaraa ulkovarastoon
-laittanut sapuskaa
-järjestellyt vähän miehenkin kamoja
-pessyt noin tsiljoona koneellista pyykkiä ja laittanut ne kuivumaan
-yms.

Äiti puolestaan on imuroinut, selvitellyt keittiötä, silittänyt, vienyt roskia, pyyhkinyt pölyjä, yms. Tosi ison urakan on tehnyt!

Ehdimme sentään välissä syödä ja juoda kaffeet sekä käydä kävelyllä. Kohta on teehetken vuoro.

Saapa nähdä, huomaako mies mitään, kun tulee kotiin..!