Sain juuri luettua loppuun kirjan Namu - tyttö äitien maasta. Kiitokset vielä Marionellalle, joka kirjaa suositteli!

Kirjan takakansi kertoo näin:
"Kiinalaiset kutsuvat Mosumaata Tytärten maaksi siellä vallitsevan elämäntavan vuoksi. Mosukulttuurissa tytöt ovat lapsista arvostetuimpia, ominaisuus periytyy äidiltä tyttärelle ja avioliittoa pidetään takapajuisena tapana. Matriarkan, dabun, johtamassa perheessä miespuolisia kasvattajia ovat enot ja iso-enot.

Namu - tyttö äitien maasta on kiehtova ja mukaansatempaava kertomus tytöstä, joka kasvoi Himalajan juurella äitinsä talossa, vaelsi enonsa kanssa vuorilla jakkipaimenessa ja päätyi levottomuutensa takia rikkomaan sitä nimenomaista tabua, joka pitää koossa koko mosuyhteisöä - hän lähti äitinsä talosta.

Tarina mosujen maailmasta ja Namun elämästä on täynnä yllätyksiä, huumoria ja dramatiikkaa. Se on kuvaus oudosta ja jännittävästä tapakulttuurista, mutta myös yleismaailmallinen kertomus äideistä ja tyttäristä - kamppailuista, jotka ajavat heitä erilleen ja kaiken voittavasta rakkaudesta, joka tuo heidät aina takaisin yhteen."

Oma mielipide kirjasta:
Tykkäsin kovasti! Erilaisiin kansoihin ja kulttuureihin tutustuminen on aina kiehtonut minua. Mielenkiintoista oppia, miten toiset ajattelevat ja miksi he niin ajattelevat. Teksti ja kerronta olivat sujuvaa. Sivuja kirjassa on kolmisensataa, mikä on mielestäni aikasteen sopiva määrä - tarina ei lopu heti kesken, mutta ei ehdi pitkästyäkään. Suosittelen luettavaksi!