Olemme nyt asuneet uudessa kodissamme kuukauden verran. Mukavasti ollaan sopeuduttu ja kyllä tämä talo tuntuu jo ihan kodilta.

Naapureitakin on tullut nähtyä. Ainakin aina moikkaillaan, kun törmätään. Mutta minäpä olenkin niin epätyypillinen naapuri, että en tyydy pelkkään moikkaamiseen. Olen ihan vasiten mennyt tekemään tuttavuutta. Tänäänkin näin yhden naapurin pihamaalla ja niinpä kipitin sinne oikopäätä juttelemaan. Mukavasti juttua riittikin. Musta on niin tylsää, kun ikinä ei naapureihin tutustu. Olen asunut ties kuinka monessa osoitteessa elämäni aikana, enkä koskaan ole saanut naapureihin mitään kontaktia. (Paitsi tietenkin lapsena, kun tuli leikittyä naapurin lasten kanssa.) Päätin sitten muutettuamme, että yritän tässäkin naapurustossa tutustua uusiin ihmisiin ja tällä kertaa se onkin yllättäen onnistunut! Tunnen nyt jo neljä naapuriperhettä aika hyvin ja viidennenkin jotakuinkin - se viides meinaan vasta rakentaa tänne eli ei asu vielä naapurustossa. Kutsuin myös nämä kyseiset viisi lähimmäistä naapuriperhettä meidän tupareihin, jotka ensi kuussa pidämme. Yksi on jo vastannut myöntävästi. Muut miettivät, sillä ilmoittautumisaikaa on.

Minusta on kivaa tuntea naapurinsa!