Tämä on tositarina.

Asiakas tulee suureen tavarataloon. Hän kiertelee rauhassa ja keräilee ostoskoriinsa / kärryihinsä tavaraa. Asiakas tuumaa tarvitsevansa uusia vaatteita. Hän siis suunnistaa vaateosastolle penkomaan. Ja hän todella penkoo ja pemastaa. Hän haluaa katsoa toppipinon alinta toppia, joten hän kiskaisee haluamansa vaatekappaleen. Toppipino kaatuu. Osa topeista putoaa lattialle, osa jää sikin sokin hyllyyn. Asiakas päättää sovittaa toppia.

Asiakas keksii, että hän haluaa myös uudet alushousut. Niinpä hän suuntaa alusvaateosastolle. Siellä on paljon SULJETTUJA pakkauksia. Mutta mitäpä asiakas siitä. Hän repii yhden pakkauksen auki ja riipii alushousut nähtäväkseen. Ne eivät miellytä asiakasta, joten hän runnoo alushousut takaisin pakkaukseen mitenkuten.

Asiakas keksii ottaa sovitukseen myös rintsikat, puseron ja hameen. Myös yhdet farkut ja huppari löytävät tiensä sovitettavien vaatteiden joukkoon. Nyt asiakas ehtii sovittelemaan. Hän peilailee ja tuumailee. Pusero on hyvä, samoin farkut. Muista vaatteista asiakas ei piittaa. Hän jättää hameen nurinpäin naulaan roikkumaan. Rintsikat tippuivat lattialle, mutta mitäpä tuosta. Niiden päältä voi kävellä vaikka kengillä. Eipä se mitään, jos kaupan omaisuus menee pilalle - iso kauppa, onhan sillä hävikkiin varaa. Kun ei ole omia vaatteita, niin mitäpä väliä.

Asiakas on lähdössä kohti kassoja. Silloin hän keksiikin, ettei haluakaan koriinsa poimimaansa muistilehtiötä, eikä aurinkopuuteria. Niinpä hän mätkäisee turhat tavarat yhden vaatehyllyn päälle. Siitähän myyjille maksetaan, että ne vievät tavarat paikoilleen.

Asiakas poistuu tyytyväisenä kaupasta.

*   *   *

Ja mitä ajattelee myyjä?

Myyjä on käyttänyt juuri monta tuntia vaateosaston siivoamiseen edellisten possujen jäljiltä. Sitten tulee asiakas, joka kiskaisee toppipinon nurin. Ja taas saa ruveta siivoamaan...

Myyjä näkee asiakkaan riipivän alushousupakkauksen auki. Mitäpä sitä enää siinä vaiheessa voisi sanoa, kun pakkaus on jo tuhottu. Pakottaa asiakas ostamaan tuote?! Tuskinpa. Huonoa mainosta liikkeelle. Asiakashan on aina oikeassa. Niinpä myyjä katsoo, pystyykö tuotteen kauniisti pakkaamaan uudelleen vai pitääkö se poistaa myynnistä. Harmittaa. Alushousuista on malleja nähtävillä ja pakkauksen kyljessä on vielä kuvatkin. Eikö asiakas muka tiedä, onko hän kokoa XL vai S, kun molemmat pakkaukset piti riipiä auki?

Myyjä ehtii siivoamaan sovituskoppia. Se on kuin pommin jäljiltä. Naulakot tursuavat tavaraa ja lattian pölyssä kierii pino vaatteita. Myyjä laittelee tavarat takaisin henkareihin ja toimittaa ne kaupan oikeille osastoille. Valkoiset rintsikat eivät ole enää valkoiset, koska niiden päältä on kävelty. Ne pitää poistaa myynnistä. Kurjaa. Kaupalle tulee tappiota. Mikseivät ihmiset yhtään kunnioita toisten omaisuutta? Kuka nyt omien rintsikoittensa päällä kengillä hyppisi?

Lopulta myyjä löytää myös muistilehtiön ja aurinkopuuterin vaatteiden seasta. Hän toimittaa ne oikeille osastoille. Myyjää surettaa, kun siistit ja hyvätapaiset asiakkaat joutuvat odottamaan palvelua, koska myyjän aika menee possujen jälkien siivoamiseen.

*   *   *

Hitto sentään, että jotkut ihmiset ovat paskamaisia ja itsekkäitä! Kun ei ole omat tavarat kyseessä, niin niitähän voi käsitellä miten vain, niinkö?

Kun minä asioin kaupassa, toimin hieman eri tavalla kuin esimerkkiasiakkaani. Jos haluan katsoa vaatetta, joka on alimmaisena, minä joko yritän ottaa sen varovasti esiin, vaatepinkkaa samalla tukien tai sitten pyydän myyjää antamaan sen vaatteen minulle. Mikäli kuitenkin kaadan vaatepinon tai pudotan vahingossa vaatteita henkareistaan, niin laitan ne takaisin. Ja osaan myös laittaa vaatteet takaisin juuri siihen rekkiin, mihin ne kuuluvat. En mätkäise vaatteita summissa ensimmäisen vastaan tulevan rekin nenään killumaan.

Jos sovitan vaatteita, käsittelen niitä varovasti. Ne eivät ole minun. Toisten omaisuutta täytyy kunnioittaa. En anna minkään pudota likaiselle lattialle, jos vain voin välttää. Kun olen sovittanut, käännän kaikki sovittamani tuotteet oikein päin ja palautan ne paikoilleen. Mikäli en itse löydä vaatteiden oikeita paikkoja, niin kysyn myyjältä apua. Tai jos oikein ystävällisesti kysyn, niin ehkä myyjä voi viedä vaatteet puolestani paikoilleen.

Ja jos huomaan, etten haluakaan ostaa jotain, minkä jo koriini olen poiminut, niin takuulla kierrän vaikka koko kaupan, että voin palauttaa tuotteen sinne, mistä sen otin. Jollen löydä paikkaa tai minulla on tulipalokiire, niin ojennan tuotteen myyjälle ja kysyn, voisiko hän ystävällisesti sen palauttaa paikoilleen.

Muistan myös kiittää myyjiä, jotka minua palvelevat.

*   *   *

Kumma kyllä, nämä sikamaiset asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta NAISIA. Iällä ei tunnu juuri olevan merkitystä. Niin nuorissa, aikuisissa kuin vanhuksissakin löytyy todella fiksuja asiakkaita, mutta myös niitä kammottavia possuja.

Miehet ovat paljon siistimpiä, ystävällisempiä ja huomaavaisempia kaupassa!