Olen aivan unohtanut kertoa, että luin kesällä paljon Jane Austenia. Vanhoja tuttuja ovat Emma, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Järki ja tunteet. Mutta tänä kesänä sivistin itseäni Viisastelevan sydämen ja Northanger Abbeyn muodossa. Viisasteleva sydän oli sitä tavanomaista Austenia, oikein hyvää luettavaa. Northanger Abbey puolestaan oli hyvinkin eri tyyliin kirjoitettu kirja, vaikka juonikuviot toki samat, tutut. Sanoisin kirjaa jopa ilkikuriseksi. Jane Austen on joka tapauksessa mielestäni taitava kynänkäyttäjä.