Mä sain tänään puhelinsoiton, jonka jälkeen maltoin tuskin pysyä nahoissani. Olen kuulemma tervetullut takaisin samaan työssäoppimispaikkaan, jossa olin ennen jouluakin. Ja pääsen vielä samalle osastollekin, samojen työkavereiden luo. Ottavat kuulemma erittäin mielellään mut sinne. Ihanaa! Mä olen niin onnellinen, että voisin itkeä. Mä niin pidin siitä työstä ja työkavereista. Olisin voinut jäädä sinne ikiajoiksi. Vähänkö mieletöntä! Mä niin toivoinkin, että ne huolis mut uudestaan ja ilmeisesti oon ollut sen verran mukava tyyppi, että kutsu kävi. Voi tätä onnea! En millään malttais odottaa huhtikuun puoleen väliin, jolloin se työssäoppiminen alkaa. Tässähän on nimittäin vielä kokonainen jakso ennen harjoittelua.

Tänään saatiin yhdet kokeet takaisin. Sain ekan neloseni. Harmistus vieköön. Ja mulla kun on ollut niin hyvä vitoslinja. Mutta ei voi mitään. Oli tiukka arvostelu. Mulla puuttui vain kolme pistettä maksimista ja yks niistä kolmesta oli typerä huolimattomuusvirhe, kun luin tehtävän väärin. Pahus. Mutta kai sitä pitää kuitenkin olla neloseenkin tyytyväinen.

Iltapäivällä oli sit kokeet ja ne oli musta helpot. Tämän jakson kokeet olikin sit siinä. Tai oikeestaan ei, sillä yhdet kokeethan on siirretty ens jakson puolelle.

Vielä muutama hetki aikaa käydä kokeilemassa, kuinka hyvin onni potkii! Kohta saadaan suorittaa arvonta!